• Yleinen

    Karanteeni Madridissa

    Päivä 12

    Kaksi viikkoa sitten vielä naureskeltiin koko Koronalle. Sunnuntaina 8.3.2020 Madridin keskustassa marssi 120 000 ihmistä osoittamassa mieltä tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta. Maanantaina 9.3.2020 ilmoitettiin että kaikki päiväkodit, koulut ja yliopistot Madridissa suljetaan keskiviikosta lähtien kahdeksi viikoksi ja työntekijöitä kehotettiin etätyöhön hillitsemään viruksen leviämistä. Olin tiedon julkistamisen aikana kaupassa ja päätin että nyt voi todellakin olla aika tehdä hieman isommat ostokset, ja onneksi olin, sillä muutama tunti myöhemmin hyllyt olivat tyhjinä ja ryntäys marketteihin jatkui vielä seuraavinakin päivinä.

    Itse teen parhaillaan työharjoittelua paikallisessa startupissa ja siirryin myös keskiviikkona 11.3. tekemään töitä kotoa käsin. Vielä siinä vaiheessa siirryttyäni vapaaehtoisesti kotikaranteeniin monen muun Madridilaisen tavoin kuvittelin, että palaan toimistolle kahden viikon kuluttua.

    Kun mantelipuut kukkivat ja ulkona sai vielä liikkua vapaasti.

    Vain pari päivää myöhemmin lauantaina 14.3. Espanjassa julistettiin hätätila ja ulkonaliikkumiskielto 15 päivän ajaksi. Kotoa saisi poistua vain lähikauppaan tai apteekkiin, yksin. Puolustusvoimien hätäyksiköt partioivat kaduilla jo sunnuntaina kehoittaen ihmisiä pysymään sisätiloissa ja ulkona ollessa olisi pidettävä kahden metrin etäisyys muihin ihmisiin. Ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta seuraa sakko tai pahimmassa tapauksessa pidätys. Tilanne eskaloitui täysin vain yhdessä viikossa ja silti useat kritisoivat päättäjiä liian hitaista toimista tilanteen hallitsemiseksi. Espanjassa Madridin alue kärsii pahiten viruksesta ja suurin osa tartunnoista ja viruksen aiheuttamista kuolemista onkin juuri täällä. En olisi ikinä uskonut että päädyn Madridissa karanteeniin, kaupunki jossa on elämää jokaisena vuorokauden aikana jokaisena viikon päivänä. Yhtäkkiä kadut ovat tyhjiä ja muutamat ihmiset jotka uskaltautuvat ostoksille tai käyttämään koiraa ulkona ovat pukeutuneita hengityssuojaimiin ja kertakäyttöhansikkaisiin. Tilanne tuntuu totaalisen absurdilta, kuin elokuvasta. Miten hemmetissä tämä tapahtui?

    Asun kimppakämpässä kahdeksan muun ihmisen kanssa. Minun onneni on, että he ovat muualta kuin Madridista ja 5 heistä lähti koteihinsa ympäri Espanjaa. 4 meistä jäi Madridiin ja olen myös onnellinen etten ole yksin kotona, sekin olisi pidemmän päälle hirveää. Nyt on sentään kenen kanssa jutella, keneltä voi tarvittaessa saada halauksen ja tsemppauksia kun tilanne tuntuu toivottomalta. Itse olen pitänyt pään kylmänä koko karanteenin ajan, nyt jos koskaan on aika pysyä rauhallisena. Espanjalaisista ei voi sanoa samaa, se ei käy yhteen heidän temperamenttinsa kanssa. Kun kaikki kämppikset olivat vielä kotona ennen hätätilan julkistamista, olin varma että jos osa ei lähde en kestäisi viikkoakaan. Se hysterian ja paniikin määrä mitä näin muutaman päivän aikana oli jotain käsittämätöntä. Ympäri kämppää käveltiin kuumemittarit kainalossa, milloin mistäkin nurkasta kuului piippaus ja sitten spekuloitiin kun ruuminlämpö onkin 0,1 astetta korkeammalla kuin puoli tuntia sitten. Onneksi tilanne rauhoittui osan lähdettyä.

    Jos jokin asia on tullut selväksi viime päivien aikana niin ainakin se, että kahdessa viikossa tämä ei todellakaan ole ohitse. Tänään maanantaina 23.3 Espanjassa on todettu 29 900 tartuntaa ja 1813 koronaviruksen aiheuttamaa kuolemaa, joista yli 1000 Madridin alueella. Eilen sunnuntaina 22.3 julkistettiin virallinen tieto hätätilan jatkumisesta 15 päivää lisää ensimmäisen 15 päivän jälkeen eli huhtikuun puoliväliin saakka. Kuitenkin taudin huippu on juurikin ennustettu tulevan huhtikuun puolenvälin tienoilla mikä tarkoittaa hätätilan jatkuvan varmastikin toukokuulle saakka. Itse olen henkisesti varautunut että sisällä pysytään jopa kesäkuuhun asti.

    ”Eniten pelottaa, että mitä jos kuitenkin nyt tarvitsisi sairaalahoitoa syystä tai toisesta. En välttämättä saisi sitä.”

    Henkilökohtaisesti koronatartunta ei pelota, koska mitä luultavimmin perusterve nuori aikuinen siitä selviää melko vähällä, oletettavasti. Kuitenkin riskiryhmille tauti on todellinen uhka, ja ei tule unohtaa että on myös nuoria perusterveitä, jotka ovat todellakin joutuneet tehohoitoon viruksen takia, omaa terveyttä ei tule pitää itsestään selvyytenä, ei kenenkään. Virusta voi myös kantaa ja tartuttaa eteenpäin tietämättään, joten siitäkin syystä fyysinen kontakti riskiryhmiin todellakin kannattaa pitää minimissä.

    Eniten pelottaa, että mitä jos kuitenkin nyt tarvitsisi sairaalahoitoa syystä tai toisesta. En välttämättä saisi sitä. Espanjan terveydenhuoltoa todella koetellaan, yksityinen ja julkinen sektori ovat jo yhdistyneet. Sairaalat ovat ahdingossa, potilaita makaa pitkin käytäviä ja jokainen sairaalaan joutuva on siellä yksin, sillä omaisten läsnäolo on kielletty. Hotelleja on jo otettu sairaalakäyttöön ja isoimpiin kaupunkeihin ollaan rakentamassa väliaikaissairaaloita. Madridissa IFEMA messukeskus muuntuu 1500 paikkaiseksi sairaalaksi, sama paikka jossa juuri muutama kuukausi sitten pidettiin ilmastokokousta. Näin kuvan jossa kyseiseen valtavaan messuhalliin oli jo saatu potilaspaikat riviin ja ihan yhtälailla alkoi pelottaa että mitä jos tuonne joutuisikin potilaaksi. Eläkeläiset ja opiskelijat alkavat olla jo värvättyinä töihin, seuraava huoli on että mistä löytyy lisää koulutettua henkilökuntaa tilanteen vain pahentuessa ja terveydenhoitohenkilökunnan saadessaan itse tartunnan. Lääkäreiden ja hoitajien valtavaa työpanosta palataan kiittämään joka päivä kello 20.00 aplodein. Koko Espanja kokoontuu ikkunoihin ja parvekkeillensa taputtamaan, ihoni menee edelleen joka kerta kananlihalle kun itsekin avaan ikkunan ja yhdyn taputukseen.

    ”Ottakaa tilanne vakavasti ja pysykää kotona”

    Suomessa tilanne ei ole vielä eskaloitunut näin pahaksi. Olen kuitenki ollut yhteydessä perheeseeni ja ystäviini Suomessa ja he ymmärtävät tilanteen vakavuuden jo toisella tasolla. Kuitenkin aistin huolen siitä että moni ei vielä ymmärrä mitä on tapahtumassa ja kestääkö myöskään Suomen terveydenhuolto tilanteen edetessä. Siksi haluan jakaa kokemukseni täältä toiselta puolelta Eurooppaa, mikä täällä tapahtuu nyt on hyvin todennäköisesti Suomessa vielä edessä. Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa paniikkia, mutta kertoa mikä tilanne on täällä ja ilmaista huoleni rakkaan kotimaani suuntaan, olkaa fiksuja ja katsokaa mitä maailmalla tapahtuu, toimikaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ottakaa tilanne vakavasti ja pysykää kotona, jos ei itsenne takia niin sitten muiden ihmisten, niiden jotka voivat todella olla vaarassa henkensä puolesta. Minullakin on lähipiirissä pohjoisessa paljon ihmisiä, jotka kuuluvat riskiryhmään ja kuitenkin Lapista löytyy vain hyvin rajallinen määrä esimerkiksi hengityskoneellisia tehohoitopaikkoja. Kyllä, olen huolissani.

    Olen myös katunut miksi en lähtenyt Lappiin ennen kuin kaikki eskaloitui, siellä saisi elää paljon vapaampaa elämää. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen: ei kukaan tiennyt kuinka pahaksi tilanne etenee. Viime viikolla kävin kaksi kertaa ulkona lähikaupassa hakemassa vihanneksia ja hedelmiä. Näin elämä tulee jatkumaan, mutta kukaan ei tiedä varmuudella kuinka kauan. Sitä päivää odotellessa kun ulos saa taas lähteä vapaasti. Kävely puistossa auringon paisteessa ei varmasti ikinä ole tuntunut niin hyvältä miltä se tulee tuntumaan kun kaikki tämä on vihdoin ohitse.

    Tätäkin hetkeä arvostan nyt enemmän kuin ikinä osasin kuvitella.

    Pysykää turvassa ihmiset, ollaan kolmatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin kansa, ollaan järkeviä ja pysytään onnellisina <3

    Rakkaudella Sanna

    Ps. Jos haluat seurata miten karanteeni Madridissa etenee, tsekkaa @snnani IG stoorit.

  • Norja

    Road trip Lofooteille – soolomatkailijan vinkit ja kokemukset

    Tämä reissu on ollut mielessäni jo viime kesästä saakka, ja nyt viimein vimmatusti säätiedotusta seurattuani ja saatuani maman auton käyttööni päätin hurauttaa Lofooteille. Starttasin auton Rovaniemeltä ja edessä oli noin 11 tunnin ajomatka päätepisteeseeni Lofooteilla. Ajoin Pellon kautta rajan yli Ruotsiin ja Ruotsin Lapin läpi ajaessani pysähdyin hetkeksi Abiskolle ihailemaan maisemia, sinne on kyllä palattava ajan kanssa uudelleen. Jatkoin matkaa rajan yli Norjaan ja päätin yöpyä Narvikissa, koska alkoi olla jo myöhä ja olo oli puutunut kaikesta ajamisesta. Nukuin yön teltassa ruotsalaisten matkailijoiden seassa ja aamulla huristelin kohti Lofootteja kohteena ensimmäinen vuorenvalloitus, nimittäin Festvågtind. Näkymät muuttuivat nopeasti ja edessä oli silmänkantamattomiin vuonoja ja vuoria. Siinä hetkessä rakastuin Lofootteihin.

    Vuono Unstadin lähettyvillä, Lofootit

    Reissulle lähtiessäni suunnittelin, että mikäli sää pysyy hyvänä olen tien päällä viikon ja käyn Lofoottien lisäksi Senjalla, Tromssassa ja ajan Kilpisjärven kautta takaisin Suomeen. Kuinkas ollakkaan, jo ensimmäisenä päivänä totesin että täällä ollaan kyllä kauemmin kuin muutama yö, Senja ja Tromssa saavat odottaa seuraavaa reissua.

    Milloin Lofooteille

    Itse matkasin Lofooteille elokuun ensimmäisellä viikolla ja olin tosiaankin onnekas säiden suhteen, sillä keli oli aurinkoinen tai puolipilvinen joka päivä! Asteita päivisin oli mukavat +17 eikä yölläkään ollut kovin kylmää, sillä pudotusta oli vain muutama aste. Haikatessa päälle riitti ihan hyvin lyhythihaiset vaatteet ja niissäkin tuli kuuma, mutta heti pysähdyttyä täytyi kyllä vetää takkia päälle. Yleisesti ottaen parasta aikaa vierailla Lofooteilla ovat kesä-, heinä- ja elokuu. Silloin voit nauttia yöttömän yön auringosta ja lähteä vaellukselle vaikkapa keskiyöllä jos siltä tuntuu. Vielä elokuun puolella aurinko kuitenkin laskee niin myöhään, että vaikka lähtisit illalla haikkamaan, ehdit silti hyvin takaisin ennen auringonlaskua.

    Auringonlasku Rambergin rannalla, Lofootit
    Rambergin ranta

    Mitä pakata mukaan

    Tämä lista on loputon, mutta tärkeimpinä pidän hyviä kenkiä. Ne tulisi olla vedenpitävät, pitkävartiset (varsi nilkan yli estämään turhia nyrjähdyksiä) ja hyvällä pidolla varustetut. Veden- ja tuulenpitävä ulkoiluasu on ehdoton, sillä niin kuin Suomessa, Lofooteillakin sää voi olla hyvin arvaamaton. Pipo, hanskat ja kaulahuivi tulevat myös tarpeeseen. Varaa mukaan riittävästi lämmintä vaatetta varsinkin jos olet reissussa telttamajoituksella ja muista kerrospukeutuminen. Norjahan on tunnetusti kallis maa (vaikka ei se nyt niin paljon Suomea kalliimpi ole), joten mikäli haluaa säästää ruokakuluissa, kannattaa ostaa kaikki mahdollinen syötävä mukaan Suomesta. Puhdistusliinat ovat yksi tärkeä asia mitä ei kannata unohtaa matkasta, sillä ne olivat minun “suihkuni” niinä päivinä kun en yöpynyt campingissa. Virtapankki on myös matkailijan pelastus silloin kun sähköä ei ole saatavilla.

    Raha

    Norjassa valuutta on Norjan Kruunu (NOK) ja 1€ vastaa noin 10 NOK. Kortilla pystyi maksamaan joka paikassa, joten käteistä ei ole välttämätöntä olla mukana. Mikäli kuitenkin aiot nostaa käteistä, pieni summa kyllä riittää, koska mitä todennäköisimmin et sitä tule tarvitsemaan.

    Ajaminen Lofooteilla

    Tärkein asia mikä tulee huomioida on teiden kapeus ja mutkaisuus. Lofootit ovat täynnä kiemurateitä, tunneleita ja siltoja ja vauhti on hyvä pitää maltillisena. Monessa kohdassa tielle mahtuu vain yksi auto kerrallaan ajamaan, mikä tarkoittaa paikoittain odottelua auton sattuessa vastaan. Karavaanarit ovat tuttu näky Lofooteilla ja niiden ohitse on lähes mahdotonta päästä mutkaisilla teillä, joten usein on tyytyminen perässä köröttelyyn. Teiden varsilla näkyy paljon taukopaikkoja sekä parkkipaikkoja, jotka ovat erityisen hyviä mikäli halajaa pysähtyä ihailemaan maisemia. Itse päätin olla pysähtelemättä laisinkaan sillä muuten matka vain venyisi ja venyisi. Huoltoasemia löytyy myös tasaisin väliajoin aina sinne E10 tien päähän saakka, joten tankkaamisesta ei tarvitse kantaa stressiä. Minulle tankin täytöt välillä Rovaniemi – Å i Lofoten – Rovaniemi maksoivat yhteensä noin 180€.

    Lofootit, Norja

    Majoitus

    Teltassa tai karavaanissa yöpyminen on varmasti se mitä enemmistö matkaajista Lofooteilla harrastaa ja leirintäalueita löytyy oikeastaan joka kulmalta. Minä nukuin viikon teltassa ja useimpinä öinä pystytin teltan leirintäalueelle päästäkseni suihkuun ja keittiöön kokkailemaan. Itse menin leirintään aina hyvissä ajoin, jolloin tilaa oli vielä runsaasti, mutta loppuillasta olivat campingit yleensä hyvinkin täysiä. Teltat olivat nurtsilla aivan vieri vieressä, niin että kaverin kuorsaus kuuluu oikein hyvin ja kun aamuyöstä heräät pissalle, toivot ettet unenpöpperössä kompastu kenenkään teltan päälle kun yrität selvitä telttanarujen miinakentästä. Vaihtoehtoja tietysti löytyy! Bongasin tienvarsilta tasaisin väliajoin kylttejä majataloista ja tietysti aina voi kokeilla yöpymistä perinteisissä kalastajan mökeissä, norjalaisittain “Rorbuer”.

    Telttailua Uttakleivin rannalla

    Leirintäalueet joilla yövyin ja hinta teltta + 1 hlö:

    • Øyjord Camping (Narvik): 150 NOK (=15€) / yö
    • Uttakleiv Beach: 200 NOK (=20€) / yö, ei suihkua eikä keittiötiloja. Rannalta lähtee suoraan polku Veggenin huipulle. Täällä yövyt kirjaimellisesti lampaiden kanssa.
    • Ramberg Gjestegård: 220 NOK (=22€) / yö. Suihku ei kuulu hintaan, vaan se maksetaan erikseen 10 NOK kolikoilla kolikkoautomaattiin, joka on suihkutilassa. Vettä sillä saa reilun kahden minuutin ajan, joten tarkista etukäteen, että sinulla on riittävästi 10 NOK kolikoita! Itselläni oli vain yksi (luulin että mulla ois ollut enemmän) ja vedentulo loppui juuri kun olin saanut hoitoaineen levitettyä hiuksiin ja saippuoitua itseni kaulasta varpaisiin. Ei siinä auttanut sitten muu kuin kääräistä pyyhe ympärille ja lähteä kyselemään vaihtorahaa, hieman nolotti. Leirintäalue on kauniilla Rambergin rannalla ja siitä pääsee kävellen suoraan Nubbenille. Itse kävin muutaman minuutin ajomatkan päässä olevan Volandstindin reitin.
    • Moskenes Camping: 210 NOK (=21€) / yö. Tämä leirintäalue on aivan Moskenesin lauttaterminaalin lähellä. Siitä on helppo vierailla esimerkiksi Å i Lofotenin kalastajakylässä ja  monia vaellusreittejä on aivan lähettyvillä.

    Yhden yön yövyin Kvalvikan rannalla ja yhden Unstadin rannalla ilman mitään mukavuuksia, kauniilla näkymillä varustettuna ja ilmaiseksi tietenkin. Yhteensä koko viikon majoituksista maksoin siis noin 78€.

    Mitä nähdä

    Hauklandin ranta, Lofootit

    Tiesitkö että Lofooteilla sijaitsee mitä kauneimpia rantoja? Valkoista hiekkaa, kristallinkirkasta turkoosia vettä ja taustalla jylhät vuoret. UPEAA. Muutamia mainitakseni mieti vierailua esimerkiksi Hauklandin rannalla, Uttakleivin rannalla, Rambergin rannalla tai Kvalvikan rannalla. Jos uskallat, pulahda raikkaaseen veteen uimaan päivän vaelluksen jälkeen. Myös perinteiset kalastajakylät Hamnøy, Reine ja Å ovat pysähdyksen arvoisia paikkoja. Aja E10 tien loppuun aivan Lofoottien päätyyn ja kävele lähikallioille ihailemaan vuoristomaisemaa.

    Haikkaaminen Lofooteilla

    Syy miksi halusin Lofooteille olivat upeat jylhät vuoristomaisemat sekä vaellusmahdollisuudet. Päädyin tekemään 8 lyhyttä vaellusta 6:n päivän aikana ja kyllä sen jälkeen keho kaipasi lepoa. Jokainen haikki oli kuitenkin kerrassaan upea! Aivan sama minkä vuoren huiputtaa, näkymät tuntuivat olevan joka kerta aivan yhtä henkeäsalpaavat. Tärkeää: Lofooteilla on aivan omat standardinsa vaelluksille. Ennen reissua tein listan vuorista, joille mahdollisesti haluaisin haikata ja eivätkä listalle edes päässeet reitit joiden sanottiin olevan jyrkkiä tai tasoltaan vaativia. Ensimmäisen huiputuksen jälkeen ymmärsin että vaikeusasteeltaan keskitason reitti tarkoittaa minulle ja jokaiselle ei-norjalaiselle ihmiselle vaativaa ja helppo reitti taas minulle keskitasoa. Jos siis halajat helppoa vaellusta, ei sinun kannata poistua rannan tuntumasta. Ihmiselle joka on kasvanut niinkin vuorettomassa maassa kuin Suomi, kahden tunnin nelivedolla ylämäkeen kulkeminen ei todellakaan ole millään tapaa helppo tai edes keskitason vaellus. Useimmat Lofoottien vaellusreiteistä eivät ole lainkaan merkattuja, vaan lähinnä näkyvillä on kinttupolku jota on useampi tallannut, sitä vaan sitten seuraamaan huipulle asti. Jotkut Lofoottien vaelluksista ovat todella suosittuja ja reiteillä voi olla aivan ruuhkaa, mutta sitten on niitä vuoria joilla kohtaat vain muutaman muun kulkijan koko reissulla ja huipulla saat nauttia maisemasta aivan omasa rauhassasi.

    Offersøykammenin huipulla, Lofootit

    Vaellukset Lofooteilla ovat lyhyitä päivävaelluksia, joilla kipuat vuorenhuipulle ihailemaan maisemia ja palaat takaisin alas, mutta kropalle ne voivat olla hyvinkin haastavia. Itse pidän kovasti nousuosuudesta, kun voi kokeilla omia rajojaan, mutta silti menen aina omaan tahtiin turvallisuus edellä. Välillä on hyväkin pysähtyä tasaamaan hengitystä ja ottamaan hörpyn vettä, samalla voi tsekkailla maisemat jotka avautuvat matkalla ylös. Muutoin teen matkaa eteenpäin kuin juna konsanaan, katse polulla tarkkaillen jokaista askelmaa. Yleensä en edes huomaa, jos polku haarautuu ja usein sitä joutuukin sitten palaamaan takaisin, kun on jatkanut väärää polkua pitkin. Joskus löysin tieni huipulle vähän kuin vahingossa ja vasta paluumatkalla bongaan sen “oikean” reitin mitä pitkin tarkoitukseni oli mennä. Joskus reitti oli niin jyrkkää että mieleeni hiipi ajatus, kuinka helkkarissa laskeudun myöhemmin tämän kohdan. Selviydyin kuitenin kaikista haasteista ongelmitta. Huipun saavuttaminen on se paras filis: kun näkee ensimmäista kertaa 360º panoraamanäkymän, adrenaliini virtaa kropassa ja vaan hengität. Huipulla valitsen rauhallisen paikan hyvällä näkymällä, istun alas ja kaivan teet ja pullat esille. Yleensä viihdyn huipulla ainakin tunnin nauttien näköalasta ja tietysti hieman kuvia napsien.

    Niin kuin Suomessa, Norjassakin nautitaan jokamiehenoikeuksista. Maiden välillä voi olla joitakin hienoisia eroja ja jos sinua epäilyttää mitä on ja ei ole ok tehdä, kannattaa asiasta ottaa etukäteen selvää.

    Reinebringen, Lofootit

    Lofootit on kuvankaunis paikka ja ehdottomasti yksi upeimmista kohteista missä koskaan olen vieraillut. Nyt jos Lofootit ei vielä ole sun reissulistalla, olisi aika lisätä se sinne! Oletko jo käynyt Lofooteilla? Jos sulla on jokin Lofoottivinkki jaettavana, voit jättää sen kommentteihin 🙂

    Rakkaudella Sanna

  • Florida

    MIAMI – Missä bileet?

    “Aion rentoutua kunnolla, nauttia pitkistä hiekkarannoista, auringosta ja lämmöstä. Varaan hostellin rannan tuntumasta että pääsen helposti aamulla lenkille avojaloin pehmeään rantahiekkaan. Nautiskelen pitkiä aamiaisia, chillaan altaalla ennen kuin lähden rannalle metsästämään kunnon brunaa tai tutkimaan eri kaupunginosia. Yhtenä päivänä haluan tehdä road tripin Key Westiin.”

    Miami Beach, Florida

    Juu ei, ei liipannut edes läheltä. Ensinnäkin jos Miamiin lähtee kesäkuun lopussa hurrikaanikaudella ei todellakaan ole realistista odottaa, että sää olisi erityisen aurinkoinen ja hyvä, koska se ei ole. Sadetta sen sijaan riitti joka päivälle ja se huuhtoi mun suunnitelmat aika hyvin viemäristä alas.

    Jotenka mun Miamin reissusta kuoriutui todellakin erilainen mitä odotin, mutta siltikin hyvä reissu! Tapasin mahtavia tyyppejä, kävin klubilla, kävin vähän lisää klubilla (koska oli ihan sama että nukkuuko seuraavan päivän jos sataa vettä anyways) ja vikana päivänä onneksi pääsin auringon saattelemana Key Westiin.

    Miami Beach, Florida

    Yövyin Miami Beachilla Generator hostellissa viiden yön verran ja en voi muuta kuin lämpimästi suositella paikkaa. Tilat oli tosi siistit, kiva sisustus, rauhalliset dormit, hostellissa oma ravintola sekä sisäpihalla allas ja baari, joissa hengata ja tutustua uusiin ihmisiin. Mun 8-paikkanen femaledormi kustansi noin 20 USD/yö (aamiainen ei kuulunut hintaan). Muutoin Miami on aika kallis kaupunki. Niin kuin Losissa, Miamissakaan ei ole kunnon joukkoliikennettä ja helpoiten pääsee liikkumaan joko Überilla tai Lyftilla (muista ladata molemmat sovellukset puhelimeesi ennen matkaa). Ostin myös paikallisen prepaid SIM-kortin, joka todellakin oli hintava, sillä 10 megaa nettiä mun viiden yön reissua varten maksoi 40 USD. Pitkin hampain kuitenkin maksoin kortin, koska liikkuminen on kuitenkin sen verran helpompaa kun ei tarvitse olla koko ajan miettimässä missä pääsee ilmaiseen WiFiin, että saa tilattua kyydin paikasta A paikkaan B. Ulkona syöminen on myös hintavaa ja siinä vaiheessa kun aletaan puhua juhlimisesta niin alkaa se raha lentää.

    Hostel Generator, Miami

    Miami ei nuku. Se on loputtoman yöelämän tyyssija ja kirjaimellisesti siellä voi juhlia 24/7. Rahat loppuu kuin huomaamatta hintavia pääsylippyja ja drinkkejä ostellessa. Tietysti tytöillä on aina helpompaa, koska sisäänpääsy on usein ilmainen.

    En voi uskoa kirjoittavani näin postaukseen, mutta tässä mun suositukset Miamin parhaista bileistä:

    Club Space on kaiketi se THE PLACE TO BE, pääsylippu on siinä sadan dollarin tienoilla, jos niitä sattuu olemaan jäljellä. Tutustuin hostellilla Karolinaan, jolla oli suostuttelun jalo taito hyppysissään, joten pääsimme Club Spaceen sisään kello kolmen aikaan yöllä loppuunmyytyihin bileisiin, joihin hän vielä ystävällisesti tarjoutui maksamaan mun satasen lipun. SIIS MITÄ? Siinä tarjosin sitten drinkkejä loppuyön. Täällä meno jatkuu aamu 11 saakka, joten älä unohda aurinkolaseja, sillä juhliminen aamuauringon alla saattaa häikäistä. Itsehän kestin vain puoli ysiin saakka, kunnes oli pakko suunnata nukkumaan.

    Story tarjosi Don Diablon keikan sinä iltana kun itse olin siellä ja seuraavana iltana keikalla olisi ollut French Montana. Paikka on aika tyypillinen klubi isolla tanssilattialla, ja varatut pöydät juomineen nousivat tanssilattian perältä kattoa kohti antaen täydellisen näkymän koko klubista. Ei valittamista.

    Liv on klubi fancyn näköisen hotellin sisällä Miami Beachilla ja se on kahdessa kerroksessa. Ylhäällä on istumatilat baaritiskineen, josta oli myös näkymä alakerran tanssilattialle. Musiikki täällä vaikutti olevan aikalailla kaikkialla soivaa kaupallista musaa.

    E11even on ainoa näistä isoista klubeista, jolla en käynyt. Jengi kuitenkin kertoi että paardit on hyvät ja paikka on auki 24 tuntia joka ikinen päivä. Ei kait siinä, jos alkaa vaikka kello yhden maissa päivällä klubivarvas vipattamaan niin hyvä tietää, että on edes jokin paikka auki.

    Bodega on hip hop klubi ja hyvinkin erilainen verrattuna edellä mainittuihin. Klubi on melko pieni ja vaatimaton ja musiikki siis hip hop painoitteista. Päädyin kuitenkin paikalle kahtena eri iltana.

    Miami on laajalle levinnyt kaupunki ja onkin suositeltavaa tutustua eri kaupunginosiin:

    South Beach on Miami Beachin eteläkärki ja elää maineensa veroisesti. Rantaviiva on täynnä hotelleja kuten koko Miami Beach ja South Beach onkin ehkä suosituin alue turistien keskuudessa, koska on Miamin yöelämän keskus. Ihmiset ovat todella show off niin rannalla pienen pienissä bikineissään kuin yön pikkutunteina. Myös tunnettu Art Deco henkisestä arkkitehtuuristaan.

    Wynwood on täynnä värikästä katutaidetta. Ihaile valtavia muraaleja Wynwood Wallsilla tai vieraile lukuisissa nykytaiteen gallerioissa. Alueella on myös paljon baareja (hieman budjettiystävällisempiä) ja ravintoloita. Käymisen arvoinen paikka ja jotain aivan muuta kuin Miami Beach.

    Brickell on Miamin Wall Street. Uutuuttaan hehkuvat pilvenpiirtäjät kohoavat korkeuksiin ja kaupungin parhaat kattoterassit ja drinkit löytyvät juurikin täältä. Vieraile luksuskauppakeskus Brickell City Centressa.

    Brickell, Miami, Florida

    Fort Lauderdale on itseasiassa oma kaupunkinsa 45 km pohjoiseen Miamista, joka on tunnettu rannoista, taiteesta ja tapahtumista. Olisi tehnyt mieli nähdä myös Fort Lauderdale, mutta valitettavasti aikaa (ja säätä) ei riittänyt kaikkeen. Mikäli aiot surffaamaan, kuulemma tämä olisi yksi parhaimpia paikkoja siihen puuhaan.

    Road trip Key Westiin toteutui kuin toteutuikin viimeisenä päivänäni Miamissa, kun aurinko helli meitä paistamalla koko päivän. Kokosin hostellilta porukan halukkaita lähtijöitä kasaan ja startattiin vuokra-auto aikaisin aamulla kohti Key Westiä. Lähes neljän tunnin ajomatka Florida Keysin läpi tarjosi kauniita merinäkymiä ja viimeisenä kaikista Key West oli kuin kirsikka kakun päällä. Nautin pikkukaupungin rauhallisista kesäviboista ja värikkäästä arkkitehtuurista. Harmillisesti lähes kaikki Key Westin rannat olivat merilevän peitossa, mutta onnistuimme löytämään puhtaan rannan Fort Zacharysta. Mikäli aiot vierailla Key Westissä, suosittelen jäämään yöksi, sillä päivän reissu tuntui minusta aivan liian lyhyeltä. Suuntasimme jo kuuden maissa takaisin Miamiin palauttamaan auton.

    Key West, Florida

    Lopuksi voin todeta että reissu oli hyvä, mutta luulen että minulle riitti tämä yksi kerta Miamissa.

    Fort Zachary, Key West, Florida

    Rakkaudella Sanna

  • Matkustaminen

    10 reissu-unelmaa

    Kiitokset haasteesta Kookospalmun alla ja Merkintöjä Maailmassa. Alla on listattuna on meidän matkahaaveet Kohteena maailma -blogissa alkunsa saaneeseen haasteeseen sekä kuvia vanhoilta reissuilta.

    Neuschwanstein, Baijeri, Saksa
    Porto on yksi Portugalin hienoimmista kohteista.

    Paikka – Alpit

    Alpit ovat meille unelmakohde monessakin mielessä. Olisi mieletöntä päästä laskemaan/lautailemaan kevätauringossa Alppien rinteille! Taas kesäaikaan olisi upeaa patikoida henkeäsalpaavissa vehreissä vuoristomaisemissa. Kaksi reissua sinne on siis ainakin tehtävä!

    Tapahtuma – Kioton Kirsikankukkafestivaali

    Kioton kirsikankukkafestivaalia vietetään huhtikuussa, jolloin upean kirsikkakukkaloiston lisäksi moni kaupungin historiallisista kohteista herää juhlaan ja temppelit puutarhoineen voi nähdä kauniisti valaistuina. Geishojen tanssiesityksiä on mahdollisuus nähdä läpi kuukauden sekä geishoiksi pukeutuneita naisia näkee kävelemässä ympäri Kioto katuja. Kiotosta löytyy myös useita Unescon maailmanperintökohteita, joten nähtävää riittää!

    Kotimaan kohde – Turun Saaristo

    Turun Saaristo on vielä kotimaasta tuntematonta aluetta ja olisikin mahtavaa päästä kesällä tutustumaan saaristoon veneillen tai purjehtien. Jenna on jo suunnitellut tulevalle kesälle pyöräretken Turun Saaristoon ja siitä varmasti myöhemmin lisää blogissa.

    Kaupunki – Pietari

    Hämmentävää kyllä, emme ole vielä päässeet Pietariin, vaikka kaupunki on ollut mielessä jo vuosia. Kaiken lisäksi Pietariinhan pääsee todella kätevästi Helsingistä esimerkiksi junalla tai laivalla! Tämä suurkaupunki tarjoaa nähtävyyksiä pidemmällekin vierailulle ja tietysti haaveissa olisi päästä Pietariin kesäkuukausina, jolloin kaupunki on varmasti kauneimmillaan. Toinen mielenkiintoinen kohde Venäjällä on maan pääkaupunki Moskova, ehkä nämä molemmat kaupungit saisi yhdistettyä yhteen matkaan.

    Maa – Australia

    Australia on ollut unelmakohde jo niistä ajoista kun olemme katselleet Vili-Vilperiä pikkulikkoina kuvaputkitelkkarista. Australian ainutlaatuinen eläimistö ja upea rannikko ovat ne pääpointit jotka maahan houkuttelevat. Sydney ja road trip rannikkoa pitkin olisi ainakin nähtävä. Miksi emme vielä ole päässeet Ausseihin asti? Sinne ei ihan muutamaksi viikoksi lähdetä vaan ennemminkin muutamaksi kuukaudeksi. Matkaan olisi tarkoitus myös sisällyttää vierailu Uudessa-Seelannissa.

    Venetsiassa venematkalla värikkäälle Buranon saarelle.
    Madrid ja Retiro puisto

    Saari – Azorit

    Azorit ovat aina kuulostaneet eksoottiselta kohteelta keskellä Atlantin valtamerta. Tuliperäiset saaret takaavat unohtumattomat vuoristomaisemat kraaterijärvineen, oikea vaeltajan unelmakohde. Saaret ovat myös täynnä upeita vesiputouksia ja luonnon omia uima-altaita. Mahdollisuuksia on kuitenkin moneen, sillä saarten kehutaan olevan myös loistava kohde niin snorklaukseen kuin sukeltamiseenkin.I

    Extreme – 30v. matka kohteeseen X

    Vuosi 2020 on vuosi jolloin suurin osa kaveriporukastamme täyttää 30. Olemmekin pyöritelleet mielessä yhteistä reissua kesälle 2020 kohteeseen X, luultavasti jossain päin Eurooppaa, jolloin juhlisimme kaikkien syntymäpäivät kerralla. Porukkamme tuntien tämä superfiesta tulee olemaan täyttä extremeä alusta loppuun.

    Majoitusmuoto – Karavaani

    Matkailuautolla matkustaminen on ollut mielessä jo pitkään, erityisesti Norjan reissun jälkeen ajatus alkoi tuntua erityisen houkuttelevalta. Kuinka kätevää olisikaan jos voisi pistää auton parkkiin, kun sattuu löytämään mieluiset maisemat ja laittaa leiri pystyyn. Reissu pitkin Norjan rannikkoa olisi ainakin listalla ja toinen Euroopan halki.

    Luontokohde – Durmitorin kansallispuisto Montenegrossa

    Montenegro viehättää monipuolisuudellaan. Jylhät vuoristomaisemat järvineen Durmitorin kansallispuistossa saavat haaveilemaan matkasta juurikin tänne!

    Ruoka ja juoma – Galicia

    Galicia on maakunta Pohjois-Espanjassa ja yksi tulevista matkoista Espanjan sisällä on kulinaarimatka Galiciaan. Espanjassa nimittäin Galicia tunnetaan siitä, että sieltä saa maan parasta mariscoa tai meidän sanoin meriruokaa. Tähtiannos on mustekalaa Galicialaisittain ja ah nam kuinka herkkua se onkaan. Espanja onkin opettanut poronkäristyksen nimeen vannovat lapintytöt rakastamaan äyriäisiä!

    Levillä laskemassa ja nauttimassa kevätauringosta.

    Yhteenveto

    Kuten ylemmästä huomaa ollaan paljolti luontokohteiden faneja. Jos pääsee haikkaamaan ja ihailemaan vuoristomaisemia, matka on todellakin meidän mieleen. Ollaan toiminnan naisia ja meidän reissut on usein tukkaputkella menoa. Toki osataan relata ja nauttiakin, mutta aina yritetään ottaa kohteesta irti kaikki mahdollinen mitä pystytään, koska ei yleensä olla viikkotolkulla yhdessä paikassa. Yllä olevat reissut toivottavasti tulevat eteen tulevaisuudessa ja meille ominaiseen tapaan ne toteutuvat joko yhdessä, erikseen muiden kanssa tai soolona matkustaen.

    Treenaaminen on aina hauskempaa kaksin kuin yksin. Reissussa voi arjen urheilurutiinit helposti unohtua ja siksi on hyvä että on ystävä tsemppaamassa!

    Kymmenen reissu-unelmaa #blogihaaste

    Haastamme seuraavat viisi bloggaajaa kertomaan reissu-unelmistaan:

    Mona Kajander

    Archie gone Lebanon // Inka

    Seven Seas // Sanna

    Jessican matkassa

    Matkapaloja // Terhi

    Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena maailma -blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta siinä viisi bloggajaa kertomaan reissu-unelmistaan.

    Silloin kun oltiin vielä nuoria ja nättejä!

    Rakkaudella Sanna & Jenna

  • Sri Lanka

    Hikkaduwa – pitkiä hiekkarantoja ja kilpikonnia

    Ensimmäisenä päivänä rannalle kävellessämme vastaan tuli mitä unohtumattomin kokemus ikinä! Pienen pienet kilpikonna vauvat kaivautuivat hiekasta ja kömpivät kohti rantaviivaa. Näky oli uskomaton ja keräsi muitakin ihastelijoita. Rannalla sijaitsikin kilpikonnien suojelukeskus, jonka tehtävänä on varmistaa, että munat kuoriutuvat eivätkä joudu parempiin suihin sekä antaa vastakuoriutuneille pikkukonnille turvaa niiden elämän ensimmäisiksi päiviksi ja kerätä voimia meressä odottaviin haasteisiin. Suojelukeskuksessa huolehditaan myös loukkaantuneista kilpikonnista.

    Kilpikonnan poikanen Hikkaduwan rannalla, Sri Lanka

    Kilpikonnat ovat uhanalaisia eläimiä. Vain muutama kaikista kuoriutuneista vauvakilppareista selviytyy aikuiseksi. Kuitenkin voisi sanoa ihmisen olevan suurin uhka lajille. Syitä kilpikonnakannan pienenemiseen ovat mm. kalastusverkot (konnat jäävät kiinni verkkoihin eivätkä pääse pinnalle hengittämään, joten ne tukehtuvat), koralliriuttojen ja merilevän tuhoutuminen (kilpikonnat eivät löydä riittävästi ravintoa), muoviroska meressä (kilpparit erehtyvät syömään esim. muovipusseja luullen niitä meduusoiksi) ja monet eläimet syövät kilpikonnien munia, mukaan lukien ihmiset. Kilpikonnat ovat myös herkkiä ilmastonlämpenemiselle, sillä normaalia lämpimämmissä olosuhteissa kuorituneista munista kuoriutuu vain naaraita. Hyvinvoiva kilpikonnakanta auttaa rantojen viihtyisyydessä ja meren uimakelpoisuudessa. Kuten jo mainitsimme kilpikonnat käyttävät ravintonaan meduusoja, mikä luonnollisesti vaikuttaa meduusakannan pysymiseen aisoissa.

    Hikkaduwa, Sri Lanka

    Meille kerrottiin, että aamuvarhaisella kilpikonnat tulevat usein rannan tuntumaan syömään ja silloin niitä voisi nähdä useammankin samanaikaisesti riutan lähettyvillä. Päätimme siis yhtenä aamuna nousta viiden aikaan ja lähteä bongaamaan kilppareita. Olimme kuuden aikaan rannalla ja näimmekin useamman kilpikonnan vedessä, ne olivat valtavia! Kilpikonnien suojelukeskuksen työntekijä toi meille merilevää, jonka sai syöttää kilpikonnille. Nämä upeat eläimet pääsi siis näkemään hyvinkin läheltä, mutta kuten muihinkaan merieläimiin, kilpikonniin ei tule koskea.

    Nälkäinen kilpikonna

    Tällaisissa kohteissa on tärkeää huolehtia omasta vastuullisuudesta luonnon ja korallien säilymisen kannalta. Esimerkiksi aurinkorasvalla on suuri merkitys. Kemialliset aurinkorasvat sisältävät oxybenzone- ja octinoxate kemikaaleja, jotka tuhoavat korallien ravintoaineita ja näin heikentävät kalojen ja muiden merenelävien elinoloja. Tuskin nämä aineet ovat kovin terveellisiä meille ihmisillekkään. Kemikaalit kulkeutuvat vedenpuhdistusjärjestelmien läpi ja päätyvät lopulta vesistöihin vahingoittaen niitä. Lisäksi aurinkorasvaa liukenee veteen niitä käyttävien ihmisten iholta. Mitkä rasvat sitten ovat koralli ystävällisiä? Merkkejä on useita, itse käytimme Avénen tuotteita.

    Hikkaduwan koralliriutta
    Auringon nousu Hikkaduwan rannalla

    Hikkaduwan rannat ovat pitkiä ja leveitä sekä erittäin siistissä kunnossa. Mahdollisuuksia on vesiaktiviteetteihin kuten surffaamiseen, vesiskootteriajeluun, snorklaukseen ja veneretkiin. Hikkaduwa Beach on pienempi ranta, jolla tuntui olevan myös eniten ihmisiä. Kilpikonnien suojelukeskus ja Hikkaduwan koralliriutta sijaitsevat kyseisellä rannalla. Meidän suosikkimme oli kuitenkin Narigama Beach, jolla sijaitsi suurin valikoima ravintoloita ja aurinkotuoleja, sekä surffilautojen vuokrauspisteitä. Aurinkotuolit/pedit olivat aina ravintoloiden yhteydessä ja niissä sai köllötellä vaikka koko päivän ilman erillistä maksua kunhan tilasi ravintolasta jotain. Iltaisin rannalla oli myös loistavat mahdollisuudet ihailla auringon laskua.

    Hikkaduwan tyrskyissä, Sri Lanka

    Sanna kokeili surffaamista kolmena päivänä vuokraten laudan tunniksi kerrallaan 500 rs. / tunti (2,5€). Jennalla oli myös tarkoituksena surffata, mutta ensimmäisenä päivänä Jempan avustaessa Sannaa surffipuuhissa, laudan naru kiertyi Jennan käden ympäri riuhtaisten käden laudan mukana ja loppuloma sitten paranneltiin kyynärpäästä ranteeseen sinistä ja turvonnutta kättä (älä kokeile tätä kotona). Aallot olivat aloittelijalle välillä hieman hurjia ja suolavesihuuhtelu kaikille mahdollisille onteloille taattu. Hiekkaa tuntui myös löytyvän jokaisesta kehon kolosta vielä päivienkin jälkeen. Surffaaminen on kuitenkin hauskaa puuhaa ja onnistumisiakin koettiin, puhumattakaan liikunnallisesta hyödystä! Tunnin jälkeen olo oli usein kuin maratonin juosseella ja kroppa mustelmilla.

    Surffausta Hikkaduwassa, Sri Lanka

    Hikkaduwassa yövyimme paikallisen perheen pitämässä majatalossa Star Holiday Resortissa. Majapaikka oli edullinen ja maksoi n. 350€ viideltä hengeltä neljältä yöltä. Majatalo oli perus siisti, tosin saippuaa ei ollut! Huoneet oli varustettu ilmastoinnilla ja hyttysverkolla. Lisäksi siellä oli uima-allas ja muutamia auringonottotuoleja, aamupala oli pienehkö sisältäen munakkaan, leipää, mehun ja kahvia tai teetä. Majatalon sijainti oli hyvä ja siitä oli kävelymatka keskuskadulle ja rannalle. Aivan majapaikan vieressä oli hyvä ravintola, White Lotus Restaurant, mikä tarjosi perinteistä Sri Lankalaista ruokaa edulliseen hintaan. Yleisesti Hikkaduwan ravintoloiden hintataso oli edullisempi ja annoskoot suurempia verrattuna esimerkiksi Mirissan ravintoloiden hintoihin ja annoskokoihin.

    Hikkaduwa, Sri Lanka

    Hikkaduwasta teimme päiväretken Galleen, jossa sijaitsee hollantilainen linnoitus. Sri Lankan historiasta sen verran, että aikojen saatossa se on ollut niin portugalilaisten, hollantilaisten kuin brittienkin vallan alla, ja itsenäistyi vuonna 1948. Matkustimme Hikkaduwasta Galleen junalla, matka kesti noin puoli tuntia ja lippu maksoi 100 rs (0,50€). Kävelimme Gallen juna-asemalta linnoitukselle ja muurien sisäpuolelle päästyämme ensimmäinen tuktuk-kuski alkoi kauppaamaan meille kierrosta, minkä varrella pysähtyisimme tärkeimmillä nähtävyyksillä. Kiertoajelu maksoi 1000 rs (5€) / 3 hengeltä ja tuntui houkuttelevalta paahtavassa helteessä kävelyn sijaan, joten päätimme ottaa kyydin. Pysähdyimme useissa kohteissa vanhassa kaupungissa, joista kaunein oli Gallen majakka. Kierroksen lopuksi kuski vei meidät vielä vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan spice gardeniin sekä puutyöpajaan. Spice Gardenissa saimme informatiivisen opastuksen Sri Lankalla kasvavista yrteistä ja mausteista sekä niiden hyödyistä. Opastus oli mielenkiintoinen mutta lopuksi sinulle yritetään kaupata paikallisia tuotteita, mitkä ovat todella kalliita! Kierroksen lopuksi tuktuk kuskimme vei meidät keskustan paikalliselle shoppailualueelle. Söimme lounaan currybuffassa ja suuntasimme takaisin Hikkaduwaan. Loppuajan rentouduimme rannalla ennen kuin jatkoimme matkaa Mirissaan.

    Gallen vanhakaupunki

    Rakkaudella Sanna & Jenna