• Norja

    Road trip Lofooteille – soolomatkailijan vinkit ja kokemukset

    Tämä reissu on ollut mielessäni jo viime kesästä saakka, ja nyt viimein vimmatusti säätiedotusta seurattuani ja saatuani maman auton käyttööni päätin hurauttaa Lofooteille. Starttasin auton Rovaniemeltä ja edessä oli noin 11 tunnin ajomatka päätepisteeseeni Lofooteilla. Ajoin Pellon kautta rajan yli Ruotsiin ja Ruotsin Lapin läpi ajaessani pysähdyin hetkeksi Abiskolle ihailemaan maisemia, sinne on kyllä palattava ajan kanssa uudelleen. Jatkoin matkaa rajan yli Norjaan ja päätin yöpyä Narvikissa, koska alkoi olla jo myöhä ja olo oli puutunut kaikesta ajamisesta. Nukuin yön teltassa ruotsalaisten matkailijoiden seassa ja aamulla huristelin kohti Lofootteja kohteena ensimmäinen vuorenvalloitus, nimittäin Festvågtind. Näkymät muuttuivat nopeasti ja edessä oli silmänkantamattomiin vuonoja ja vuoria. Siinä hetkessä rakastuin Lofootteihin.

    Vuono Unstadin lähettyvillä, Lofootit

    Reissulle lähtiessäni suunnittelin, että mikäli sää pysyy hyvänä olen tien päällä viikon ja käyn Lofoottien lisäksi Senjalla, Tromssassa ja ajan Kilpisjärven kautta takaisin Suomeen. Kuinkas ollakkaan, jo ensimmäisenä päivänä totesin että täällä ollaan kyllä kauemmin kuin muutama yö, Senja ja Tromssa saavat odottaa seuraavaa reissua.

    Milloin Lofooteille

    Itse matkasin Lofooteille elokuun ensimmäisellä viikolla ja olin tosiaankin onnekas säiden suhteen, sillä keli oli aurinkoinen tai puolipilvinen joka päivä! Asteita päivisin oli mukavat +17 eikä yölläkään ollut kovin kylmää, sillä pudotusta oli vain muutama aste. Haikatessa päälle riitti ihan hyvin lyhythihaiset vaatteet ja niissäkin tuli kuuma, mutta heti pysähdyttyä täytyi kyllä vetää takkia päälle. Yleisesti ottaen parasta aikaa vierailla Lofooteilla ovat kesä-, heinä- ja elokuu. Silloin voit nauttia yöttömän yön auringosta ja lähteä vaellukselle vaikkapa keskiyöllä jos siltä tuntuu. Vielä elokuun puolella aurinko kuitenkin laskee niin myöhään, että vaikka lähtisit illalla haikkamaan, ehdit silti hyvin takaisin ennen auringonlaskua.

    Auringonlasku Rambergin rannalla, Lofootit
    Rambergin ranta

    Mitä pakata mukaan

    Tämä lista on loputon, mutta tärkeimpinä pidän hyviä kenkiä. Ne tulisi olla vedenpitävät, pitkävartiset (varsi nilkan yli estämään turhia nyrjähdyksiä) ja hyvällä pidolla varustetut. Veden- ja tuulenpitävä ulkoiluasu on ehdoton, sillä niin kuin Suomessa, Lofooteillakin sää voi olla hyvin arvaamaton. Pipo, hanskat ja kaulahuivi tulevat myös tarpeeseen. Varaa mukaan riittävästi lämmintä vaatetta varsinkin jos olet reissussa telttamajoituksella ja muista kerrospukeutuminen. Norjahan on tunnetusti kallis maa (vaikka ei se nyt niin paljon Suomea kalliimpi ole), joten mikäli haluaa säästää ruokakuluissa, kannattaa ostaa kaikki mahdollinen syötävä mukaan Suomesta. Puhdistusliinat ovat yksi tärkeä asia mitä ei kannata unohtaa matkasta, sillä ne olivat minun “suihkuni” niinä päivinä kun en yöpynyt campingissa. Virtapankki on myös matkailijan pelastus silloin kun sähköä ei ole saatavilla.

    Raha

    Norjassa valuutta on Norjan Kruunu (NOK) ja 1€ vastaa noin 10 NOK. Kortilla pystyi maksamaan joka paikassa, joten käteistä ei ole välttämätöntä olla mukana. Mikäli kuitenkin aiot nostaa käteistä, pieni summa kyllä riittää, koska mitä todennäköisimmin et sitä tule tarvitsemaan.

    Ajaminen Lofooteilla

    Tärkein asia mikä tulee huomioida on teiden kapeus ja mutkaisuus. Lofootit ovat täynnä kiemurateitä, tunneleita ja siltoja ja vauhti on hyvä pitää maltillisena. Monessa kohdassa tielle mahtuu vain yksi auto kerrallaan ajamaan, mikä tarkoittaa paikoittain odottelua auton sattuessa vastaan. Karavaanarit ovat tuttu näky Lofooteilla ja niiden ohitse on lähes mahdotonta päästä mutkaisilla teillä, joten usein on tyytyminen perässä köröttelyyn. Teiden varsilla näkyy paljon taukopaikkoja sekä parkkipaikkoja, jotka ovat erityisen hyviä mikäli halajaa pysähtyä ihailemaan maisemia. Itse päätin olla pysähtelemättä laisinkaan sillä muuten matka vain venyisi ja venyisi. Huoltoasemia löytyy myös tasaisin väliajoin aina sinne E10 tien päähän saakka, joten tankkaamisesta ei tarvitse kantaa stressiä. Minulle tankin täytöt välillä Rovaniemi – Å i Lofoten – Rovaniemi maksoivat yhteensä noin 180€.

    Lofootit, Norja

    Majoitus

    Teltassa tai karavaanissa yöpyminen on varmasti se mitä enemmistö matkaajista Lofooteilla harrastaa ja leirintäalueita löytyy oikeastaan joka kulmalta. Minä nukuin viikon teltassa ja useimpinä öinä pystytin teltan leirintäalueelle päästäkseni suihkuun ja keittiöön kokkailemaan. Itse menin leirintään aina hyvissä ajoin, jolloin tilaa oli vielä runsaasti, mutta loppuillasta olivat campingit yleensä hyvinkin täysiä. Teltat olivat nurtsilla aivan vieri vieressä, niin että kaverin kuorsaus kuuluu oikein hyvin ja kun aamuyöstä heräät pissalle, toivot ettet unenpöpperössä kompastu kenenkään teltan päälle kun yrität selvitä telttanarujen miinakentästä. Vaihtoehtoja tietysti löytyy! Bongasin tienvarsilta tasaisin väliajoin kylttejä majataloista ja tietysti aina voi kokeilla yöpymistä perinteisissä kalastajan mökeissä, norjalaisittain “Rorbuer”.

    Telttailua Uttakleivin rannalla

    Leirintäalueet joilla yövyin ja hinta teltta + 1 hlö:

    • Øyjord Camping (Narvik): 150 NOK (=15€) / yö
    • Uttakleiv Beach: 200 NOK (=20€) / yö, ei suihkua eikä keittiötiloja. Rannalta lähtee suoraan polku Veggenin huipulle. Täällä yövyt kirjaimellisesti lampaiden kanssa.
    • Ramberg Gjestegård: 220 NOK (=22€) / yö. Suihku ei kuulu hintaan, vaan se maksetaan erikseen 10 NOK kolikoilla kolikkoautomaattiin, joka on suihkutilassa. Vettä sillä saa reilun kahden minuutin ajan, joten tarkista etukäteen, että sinulla on riittävästi 10 NOK kolikoita! Itselläni oli vain yksi (luulin että mulla ois ollut enemmän) ja vedentulo loppui juuri kun olin saanut hoitoaineen levitettyä hiuksiin ja saippuoitua itseni kaulasta varpaisiin. Ei siinä auttanut sitten muu kuin kääräistä pyyhe ympärille ja lähteä kyselemään vaihtorahaa, hieman nolotti. Leirintäalue on kauniilla Rambergin rannalla ja siitä pääsee kävellen suoraan Nubbenille. Itse kävin muutaman minuutin ajomatkan päässä olevan Volandstindin reitin.
    • Moskenes Camping: 210 NOK (=21€) / yö. Tämä leirintäalue on aivan Moskenesin lauttaterminaalin lähellä. Siitä on helppo vierailla esimerkiksi Å i Lofotenin kalastajakylässä ja  monia vaellusreittejä on aivan lähettyvillä.

    Yhden yön yövyin Kvalvikan rannalla ja yhden Unstadin rannalla ilman mitään mukavuuksia, kauniilla näkymillä varustettuna ja ilmaiseksi tietenkin. Yhteensä koko viikon majoituksista maksoin siis noin 78€.

    Mitä nähdä

    Hauklandin ranta, Lofootit

    Tiesitkö että Lofooteilla sijaitsee mitä kauneimpia rantoja? Valkoista hiekkaa, kristallinkirkasta turkoosia vettä ja taustalla jylhät vuoret. UPEAA. Muutamia mainitakseni mieti vierailua esimerkiksi Hauklandin rannalla, Uttakleivin rannalla, Rambergin rannalla tai Kvalvikan rannalla. Jos uskallat, pulahda raikkaaseen veteen uimaan päivän vaelluksen jälkeen. Myös perinteiset kalastajakylät Hamnøy, Reine ja Å ovat pysähdyksen arvoisia paikkoja. Aja E10 tien loppuun aivan Lofoottien päätyyn ja kävele lähikallioille ihailemaan vuoristomaisemaa.

    Haikkaaminen Lofooteilla

    Syy miksi halusin Lofooteille olivat upeat jylhät vuoristomaisemat sekä vaellusmahdollisuudet. Päädyin tekemään 8 lyhyttä vaellusta 6:n päivän aikana ja kyllä sen jälkeen keho kaipasi lepoa. Jokainen haikki oli kuitenkin kerrassaan upea! Aivan sama minkä vuoren huiputtaa, näkymät tuntuivat olevan joka kerta aivan yhtä henkeäsalpaavat. Tärkeää: Lofooteilla on aivan omat standardinsa vaelluksille. Ennen reissua tein listan vuorista, joille mahdollisesti haluaisin haikata ja eivätkä listalle edes päässeet reitit joiden sanottiin olevan jyrkkiä tai tasoltaan vaativia. Ensimmäisen huiputuksen jälkeen ymmärsin että vaikeusasteeltaan keskitason reitti tarkoittaa minulle ja jokaiselle ei-norjalaiselle ihmiselle vaativaa ja helppo reitti taas minulle keskitasoa. Jos siis halajat helppoa vaellusta, ei sinun kannata poistua rannan tuntumasta. Ihmiselle joka on kasvanut niinkin vuorettomassa maassa kuin Suomi, kahden tunnin nelivedolla ylämäkeen kulkeminen ei todellakaan ole millään tapaa helppo tai edes keskitason vaellus. Useimmat Lofoottien vaellusreiteistä eivät ole lainkaan merkattuja, vaan lähinnä näkyvillä on kinttupolku jota on useampi tallannut, sitä vaan sitten seuraamaan huipulle asti. Jotkut Lofoottien vaelluksista ovat todella suosittuja ja reiteillä voi olla aivan ruuhkaa, mutta sitten on niitä vuoria joilla kohtaat vain muutaman muun kulkijan koko reissulla ja huipulla saat nauttia maisemasta aivan omasa rauhassasi.

    Offersøykammenin huipulla, Lofootit

    Vaellukset Lofooteilla ovat lyhyitä päivävaelluksia, joilla kipuat vuorenhuipulle ihailemaan maisemia ja palaat takaisin alas, mutta kropalle ne voivat olla hyvinkin haastavia. Itse pidän kovasti nousuosuudesta, kun voi kokeilla omia rajojaan, mutta silti menen aina omaan tahtiin turvallisuus edellä. Välillä on hyväkin pysähtyä tasaamaan hengitystä ja ottamaan hörpyn vettä, samalla voi tsekkailla maisemat jotka avautuvat matkalla ylös. Muutoin teen matkaa eteenpäin kuin juna konsanaan, katse polulla tarkkaillen jokaista askelmaa. Yleensä en edes huomaa, jos polku haarautuu ja usein sitä joutuukin sitten palaamaan takaisin, kun on jatkanut väärää polkua pitkin. Joskus löysin tieni huipulle vähän kuin vahingossa ja vasta paluumatkalla bongaan sen “oikean” reitin mitä pitkin tarkoitukseni oli mennä. Joskus reitti oli niin jyrkkää että mieleeni hiipi ajatus, kuinka helkkarissa laskeudun myöhemmin tämän kohdan. Selviydyin kuitenin kaikista haasteista ongelmitta. Huipun saavuttaminen on se paras filis: kun näkee ensimmäista kertaa 360º panoraamanäkymän, adrenaliini virtaa kropassa ja vaan hengität. Huipulla valitsen rauhallisen paikan hyvällä näkymällä, istun alas ja kaivan teet ja pullat esille. Yleensä viihdyn huipulla ainakin tunnin nauttien näköalasta ja tietysti hieman kuvia napsien.

    Niin kuin Suomessa, Norjassakin nautitaan jokamiehenoikeuksista. Maiden välillä voi olla joitakin hienoisia eroja ja jos sinua epäilyttää mitä on ja ei ole ok tehdä, kannattaa asiasta ottaa etukäteen selvää.

    Reinebringen, Lofootit

    Lofootit on kuvankaunis paikka ja ehdottomasti yksi upeimmista kohteista missä koskaan olen vieraillut. Nyt jos Lofootit ei vielä ole sun reissulistalla, olisi aika lisätä se sinne! Oletko jo käynyt Lofooteilla? Jos sulla on jokin Lofoottivinkki jaettavana, voit jättää sen kommentteihin 🙂

    Rakkaudella Sanna

  • Florida

    MIAMI – Missä bileet?

    “Aion rentoutua kunnolla, nauttia pitkistä hiekkarannoista, auringosta ja lämmöstä. Varaan hostellin rannan tuntumasta että pääsen helposti aamulla lenkille avojaloin pehmeään rantahiekkaan. Nautiskelen pitkiä aamiaisia, chillaan altaalla ennen kuin lähden rannalle metsästämään kunnon brunaa tai tutkimaan eri kaupunginosia. Yhtenä päivänä haluan tehdä road tripin Key Westiin.”

    Miami Beach, Florida

    Juu ei, ei liipannut edes läheltä. Ensinnäkin jos Miamiin lähtee kesäkuun lopussa hurrikaanikaudella ei todellakaan ole realistista odottaa, että sää olisi erityisen aurinkoinen ja hyvä, koska se ei ole. Sadetta sen sijaan riitti joka päivälle ja se huuhtoi mun suunnitelmat aika hyvin viemäristä alas.

    Jotenka mun Miamin reissusta kuoriutui todellakin erilainen mitä odotin, mutta siltikin hyvä reissu! Tapasin mahtavia tyyppejä, kävin klubilla, kävin vähän lisää klubilla (koska oli ihan sama että nukkuuko seuraavan päivän jos sataa vettä anyways) ja vikana päivänä onneksi pääsin auringon saattelemana Key Westiin.

    Miami Beach, Florida

    Yövyin Miami Beachilla Generator hostellissa viiden yön verran ja en voi muuta kuin lämpimästi suositella paikkaa. Tilat oli tosi siistit, kiva sisustus, rauhalliset dormit, hostellissa oma ravintola sekä sisäpihalla allas ja baari, joissa hengata ja tutustua uusiin ihmisiin. Mun 8-paikkanen femaledormi kustansi noin 20 USD/yö (aamiainen ei kuulunut hintaan). Muutoin Miami on aika kallis kaupunki. Niin kuin Losissa, Miamissakaan ei ole kunnon joukkoliikennettä ja helpoiten pääsee liikkumaan joko Überilla tai Lyftilla (muista ladata molemmat sovellukset puhelimeesi ennen matkaa). Ostin myös paikallisen prepaid SIM-kortin, joka todellakin oli hintava, sillä 10 megaa nettiä mun viiden yön reissua varten maksoi 40 USD. Pitkin hampain kuitenkin maksoin kortin, koska liikkuminen on kuitenkin sen verran helpompaa kun ei tarvitse olla koko ajan miettimässä missä pääsee ilmaiseen WiFiin, että saa tilattua kyydin paikasta A paikkaan B. Ulkona syöminen on myös hintavaa ja siinä vaiheessa kun aletaan puhua juhlimisesta niin alkaa se raha lentää.

    Hostel Generator, Miami

    Miami ei nuku. Se on loputtoman yöelämän tyyssija ja kirjaimellisesti siellä voi juhlia 24/7. Rahat loppuu kuin huomaamatta hintavia pääsylippyja ja drinkkejä ostellessa. Tietysti tytöillä on aina helpompaa, koska sisäänpääsy on usein ilmainen.

    En voi uskoa kirjoittavani näin postaukseen, mutta tässä mun suositukset Miamin parhaista bileistä:

    Club Space on kaiketi se THE PLACE TO BE, pääsylippu on siinä sadan dollarin tienoilla, jos niitä sattuu olemaan jäljellä. Tutustuin hostellilla Karolinaan, jolla oli suostuttelun jalo taito hyppysissään, joten pääsimme Club Spaceen sisään kello kolmen aikaan yöllä loppuunmyytyihin bileisiin, joihin hän vielä ystävällisesti tarjoutui maksamaan mun satasen lipun. SIIS MITÄ? Siinä tarjosin sitten drinkkejä loppuyön. Täällä meno jatkuu aamu 11 saakka, joten älä unohda aurinkolaseja, sillä juhliminen aamuauringon alla saattaa häikäistä. Itsehän kestin vain puoli ysiin saakka, kunnes oli pakko suunnata nukkumaan.

    Story tarjosi Don Diablon keikan sinä iltana kun itse olin siellä ja seuraavana iltana keikalla olisi ollut French Montana. Paikka on aika tyypillinen klubi isolla tanssilattialla, ja varatut pöydät juomineen nousivat tanssilattian perältä kattoa kohti antaen täydellisen näkymän koko klubista. Ei valittamista.

    Liv on klubi fancyn näköisen hotellin sisällä Miami Beachilla ja se on kahdessa kerroksessa. Ylhäällä on istumatilat baaritiskineen, josta oli myös näkymä alakerran tanssilattialle. Musiikki täällä vaikutti olevan aikalailla kaikkialla soivaa kaupallista musaa.

    E11even on ainoa näistä isoista klubeista, jolla en käynyt. Jengi kuitenkin kertoi että paardit on hyvät ja paikka on auki 24 tuntia joka ikinen päivä. Ei kait siinä, jos alkaa vaikka kello yhden maissa päivällä klubivarvas vipattamaan niin hyvä tietää, että on edes jokin paikka auki.

    Bodega on hip hop klubi ja hyvinkin erilainen verrattuna edellä mainittuihin. Klubi on melko pieni ja vaatimaton ja musiikki siis hip hop painoitteista. Päädyin kuitenkin paikalle kahtena eri iltana.

    Miami on laajalle levinnyt kaupunki ja onkin suositeltavaa tutustua eri kaupunginosiin:

    South Beach on Miami Beachin eteläkärki ja elää maineensa veroisesti. Rantaviiva on täynnä hotelleja kuten koko Miami Beach ja South Beach onkin ehkä suosituin alue turistien keskuudessa, koska on Miamin yöelämän keskus. Ihmiset ovat todella show off niin rannalla pienen pienissä bikineissään kuin yön pikkutunteina. Myös tunnettu Art Deco henkisestä arkkitehtuuristaan.

    Wynwood on täynnä värikästä katutaidetta. Ihaile valtavia muraaleja Wynwood Wallsilla tai vieraile lukuisissa nykytaiteen gallerioissa. Alueella on myös paljon baareja (hieman budjettiystävällisempiä) ja ravintoloita. Käymisen arvoinen paikka ja jotain aivan muuta kuin Miami Beach.

    Brickell on Miamin Wall Street. Uutuuttaan hehkuvat pilvenpiirtäjät kohoavat korkeuksiin ja kaupungin parhaat kattoterassit ja drinkit löytyvät juurikin täältä. Vieraile luksuskauppakeskus Brickell City Centressa.

    Brickell, Miami, Florida

    Fort Lauderdale on itseasiassa oma kaupunkinsa 45 km pohjoiseen Miamista, joka on tunnettu rannoista, taiteesta ja tapahtumista. Olisi tehnyt mieli nähdä myös Fort Lauderdale, mutta valitettavasti aikaa (ja säätä) ei riittänyt kaikkeen. Mikäli aiot surffaamaan, kuulemma tämä olisi yksi parhaimpia paikkoja siihen puuhaan.

    Road trip Key Westiin toteutui kuin toteutuikin viimeisenä päivänäni Miamissa, kun aurinko helli meitä paistamalla koko päivän. Kokosin hostellilta porukan halukkaita lähtijöitä kasaan ja startattiin vuokra-auto aikaisin aamulla kohti Key Westiä. Lähes neljän tunnin ajomatka Florida Keysin läpi tarjosi kauniita merinäkymiä ja viimeisenä kaikista Key West oli kuin kirsikka kakun päällä. Nautin pikkukaupungin rauhallisista kesäviboista ja värikkäästä arkkitehtuurista. Harmillisesti lähes kaikki Key Westin rannat olivat merilevän peitossa, mutta onnistuimme löytämään puhtaan rannan Fort Zacharysta. Mikäli aiot vierailla Key Westissä, suosittelen jäämään yöksi, sillä päivän reissu tuntui minusta aivan liian lyhyeltä. Suuntasimme jo kuuden maissa takaisin Miamiin palauttamaan auton.

    Key West, Florida

    Lopuksi voin todeta että reissu oli hyvä, mutta luulen että minulle riitti tämä yksi kerta Miamissa.

    Fort Zachary, Key West, Florida

    Rakkaudella Sanna

  • Lanzarote

    10+5 vinkkiä mitä nähdä ja tehdä Lanzarotella

    1. Timanfayan kansallispuisto
    Timanfayan alue on muodostunut tulivuorenpurkauksista vuosina 1730-1824 ja on ehdottomasti Lanzaroten vaikuttavin nähtävyys. Maisevat poikkeavat niin vahvasti kaikesta ennen näkemästäni, että rehellisesti sanottuna välillä minulla ei ollut aavistustakaan millä planeetalla olin. Voisin kuvitella löytäväni vastaavia maisemia Marsista: todella karua, kivistä, punaisen, ruskean, mustan ja harmaan eri sävyjä. Kansallispuistoon on 10€ pääsymaksu eikä puistossa voi kuljeksia omin päin vaan maisemia pääsee ihailemaan vain bussikyydillä.

    2. Cueva de los Verdes (Vihreiden luola)
    Cueva de los Verdes syntyi Corona-tulivuoren purkauksen jälkeen laavan virratessa “laavatunnelia” reilun kuuden kilometrin matkan mereen. Tunneli on yksi maailman pisimmistä laavakäytävistä. Luolalla ei ole mitään tekemistä vihreän värin kanssa vaan se on nimetty aikanaan paikalla asuneen perheen “los Verdes” mukaan. Luolaan myydään pääsylippuja vain opastetuille kierroksille (luolassa kävellään noin kilometrin matka), joilla selitetään tarkasti luolan synnystä ja historiasta. Hyvän akustiikan vuoksi luolassa järjestetään myös konsertteja. Pääsylipun hinta 9,50€.

    3. Jameos del Agua
    Jameos del Agua on samaa luolaverkostoa kuin Cueva de los Verdes ja sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä lähempänä rantaa. Luolassa on upea ravintola, jossa voi hörpätä vaikka kahvit tai halutessaan varata pöydän illallista varten (huom! illallinen vain lauantaisin ja tiistaisin). Ravintolan perällä voi nähdä aukon, joka on täynnä vettä. Emme nyt voi nähdä alkuperäistä tunnelin loppua josta laava laski mereen, koska aikoinaan merenpinta oli alempana, joten nyt tunneli siis kulkee jonkun matkaa meren alla. Luolassa on todella kaunis maanalainen vesiallas jossa asuu harvinaisia valkoisia pienenpieniä albiinorapuja, jotka kimaltelevat veden pohjalla. Pääsylippu 9,50€. Luolan lisäksi Jameos del Agua on myös taide ja kulttuurikeskus.

    4. Jardin de Cactus (Kaktuspuutarha)
    Lanzarote on kuuluisa kaktuksistaan ja kaktuspuutarhassa sijaitsevat saaren suurimmat istutukset. Puutarhassa on yli 450 eri kaktuslajia viideltä eri mantereelta ja upeita yksilöitä ovatkin. Pääsymaksu 5,80€.

    5. El Golfo – Charco de los Clicos (El Golfo – Vihreä järvi/laguuni)
    Vihreä laguuni sijaitsee El Golfo -kylän vieressä, puoliksi meren alle painuneen tulivuoren kraaterin sisällä. Vihreän värinsä laguuni saa sen pohjalla olevista levistä. Ei pääsymaksua.


    6. Los Hervideros (“Kiehuvat padat”)
    Los Hervideros ovat laavan ja meren muokkaamat vedenalaiset luolaverkostot upeine kallionmuotoineen. Täällä aallot lyövät kallioon sellaisella voimalla että näyttää kuin vesi kiehuisi josta paikka on saanutkin nimensä. Paras aika vierailla on nousuveden ja täyden kuun aikaan. Ei pääsymaksua.

    7. Surffaaminen
    Lanzarotea kutsutaan myös Euroopan Hawaijiksi, koska se on kuuluisa tarjoamistaan surffausmahdollisuuksista. Saarella on paljon tuulisia rantoja joilla liehuu punainen lippu joka päivä tarkoittaen uimisen olevan kielletty. Jos olet aloittelija tai vähän kokeneempikin suosittelemme varaaman surffikurssin joita monet eri surffikoulut tarjoavat. Me varasimme Calima Surf Schoolilta yhden päivän kurssin Famara-rannalla, johon kuului ohjaus klo 10-15, märkäpuku, surffilauta ja lounas (täytetty leipä ja mehu) hintaan 55€/hlö. Aallot olivat voimakkaita ja virtaukset kovia, ohjaus hyvää ja märkäpuku pitää kylmän loitolla. Jokaisella surffikoululla on oma alueensa rannalla jossa pitävät tuntejaan, ja välillä vedessä tuntui olevan liikaakiin surffaajia samaan aikaan, joten saa olla tarkkana ettei vahingossa lautaile kenenkään päälle tai saa itse jonkun muun laudasta. Kuitenkin muutaman kerran onnistuimme laudan päälle pystyyn ja rantaan saakka!

    8. Punta Papagayo
    Papagayon rannat sijaitsevat luonnonsuojelualueella ja ovatkin säilyneet luonnonvaraisessa tilassaan. Tie rannalla on usean kilometrin pituinen ja erittäin epätasainen, jota täytyy ajaa lähes kävelyvauhtia. Perillä näkymät ovat kuitenkin vaivan arvoiset. Jos meri on rauhallinen voi käydä snorklaamassa ja auringon lasku on henkeäsalpaava. Tällaiset rannat ovat itselleni kaikkein mieluisimpia, joten kävimme Punta Papagayolla kahtena eri päivänä.

    9. Teguisen sunnuntaimarkkinat
    Teguise on kylä keskellä Lanzarotea ja on kuuluisa sunnuntaisin järjestettävistä markkinoistaan. Kaupungin keskusta tyypillisine valkoisine taloineen täyttyy kojuista, joissa myydään vaatteita, laukkuja, nahkatuotteita, koruja, ruokaa ym. Joka sunnuntai kello 9-14.

    10. Mirador del Río
    Tämä näköalapaikka sijaitsee saaren pohjoisosassa 400 metrin korkeudessa ja näkymät ovatkin huikeat. Voit joko maksaa 4,75€ pääsylipusta itse Mirador del Ríoon tai ihailla maisemista ilmaiseksi sen ulkopuolella (kuten me teimme). Maisemat ovat jylhät ja näet La Graciosa -saaren kokonaan näköalapaikan korkeuksista.

    + Karting (Gran karting)
    Lanzarotella sijaitsee Euroopan suurin Go karting rata ja viimeisenä päivänä
    äitini ehdotuksesta päätimme käydä ajamassa. Ajaa päryytimme noin 6 kierrosta, kaikki muut paitsi äitini, joka ajoi varikolle jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Ei kuulemma ollut hänen juttunsa. Hinta 18€/hlö/8min.

    +La Graciosa
    Lanzaroten pohjoispuolella sijaitseva saari La Graciosa on ehkä Kanariansaarista koskemattomin. Saarelle pääsee Órzolasta lähtevällä lautalla, joita kulkee noin puolen tunnin välein, meno-paluu maksaa noin 20€. La Graciosan kultaiset hiekkarannat houkuttelivat meitäkin, mutta kuudessa päivässä ei valitettavasti ehdi kokemaan kaikkea.

    +Päiväretki Fuerteventuralle
    Playa Blancalta Lanzaroten eteläosasta lähtee lauttoja Corralejoon Fuerteventuralle ja mikäli aikasi Lanzarotella käy pitkäksi hyvä vaihtoehto on tehdä päiväretki Fuerteventuralle, joka on pitkine hiekkarantoineen aivan erilainen saari kuin Lanzarote.

    +Vierailu viinitilalla
    Lanzaroten vulkaaninen maaperä on rikas kasvualusta rypäleiden viljelyyn, mutta kovat tuulet pitävät olosuhteet haasteellisina. Siksi Lanzarotella onkin omaperäinen tapa istuttaa köynnökset maahan kaivettuihin “poteroihin”, jotka suojaavat kovilta tuulilta sekä keräävät kosteutta sateella. Etenkin La Gerian alueella on useita viinitiloja, joihin voi käydä tutustumassa.

    +Arrecife
    Tämä Lanzaroten “pääkaupunki” jää usein turisteilta vähemmälle huomiolle. Jos haluat käydä ostoksilla muuallakin kuin turistikaupoissa suuntaa Arrecifeen. Kävele rantaa pitkin, ihaile näkymiä ja pysähdy lounaalle rannan tuntumaan.

    Rakkaudella, Sanna

  • Lanzarote

    Lanzarote: Miksi lomailla turistirysässä?

    Miksi Lanzarotelle? En ollut koskaan aiemmin käynyt Kanariansaarilla ja ja totta puhuen eivät ne minua aiemmin olleet edes kiinnostaneet turistirysän maineensa takia (mielessäni näin vain massoja eläköityneitä pohjoismaalaisia iho punaisena kuin tomaatti, sukat sandaaleissa, aurinkohatulla ja vyölaukulla varustautuneina) kunnes poikaystäväni alkoi puhua minulle kuinka varmasti tykkäisin Lanzarotesta ja silloin heräsi myös kiinnostukseni. Samalla kävi ilmi kuinka äitini haluaisi viettää viisikymppisensä jossain rannalla ja aloimme suunnitella matkaa. Ensin olimme suuntaamassa Andalusiaan mutta lokakuun lopussa on täysin tuurista kiinni olisiko siellä kuinka lämmintä tai kylmää joten päätimme katsoa lentoja Kanarialle. Varasimme lennot viime toukokuussa Lanzarotelle ja ne maksoivat noin 120€/hlö menopaluu Madrid-Lanzarote. Äitini kontolle jäi majoituksen hommaaminen ja hän varasi meille erittäin tilavan huoneiston terassilla Puerto del Carmenista. Vanhempani saapuivat Madridiin pari päivää ennen matkaamme ja tämä oli isäni ensimmäinen kerta pohjoismaiden ulkopuolella. Tämän matkan kokoonpano oli siis itseni lisäksi vanhempani ja poikaystäväni.
    Lanzarote on Kanariansaarista itäisin ja neljänneksi suurin. Asukkaita siellä on noin 140 000. Lämpötila on +20ºC paremmalla puolella vuoden ympäri eivätkä lämpötilat putoa öisinkään kuin muutaman asteen. Saarella ei pitäisi sataa juuri koskaan mutta tietysti saapumisestamme seuraavana päivänä satoi kaatamalla koko päivän, niin että vettä tuli sisään huoneistoommekin. Muutama päivä oli myös todella tuulinen mikä on Lanzarotella tyypillistä ja sai suomalaisenkin kananlihalle. Lanzarote ja Kanariansaaret ylipäätään elävät/saavat tulonsa turismista joten turistirysän maine pitää siinä mielessä paikkansa. Myös Puerto del Carmen on turistialue joka on täynnä huoneistoja ja hotelleja, joka takaa myös sen että palvelut ovat hyvät kuten valtava valikoima ravintoloita ja turistikauppoja sekä marketteja kävelyetäisyydellä: Eurospar, Hiperdino (äitini sanoin “HippoMarket”) ja Lidl.
    Lanzarotelle saavuttuamme otimme vuokra-auton (Seat Leon enintään viidelle matkustajalle hyvällä tavaratilalla varustettuna) lentokentältä, jonka olin varannut edellisenä päivänä. Auto onkin hyvä valinta niille, jotka eivät halua vain köllötellä viikkoa lähirannalla vaan haluavat aktiivisesti tutkia saaren kauttaaltaan. Valitsin auton CiCarilta (Canary Islands Car Hire) joka on paikallinen vuokrausfirma ja jolta löytyi ehdottomasti paras tarjous: Autovuokra 6 vuorokautta +2 tuntia, kaikenkattava vakuutus, kuljettajan vakuutus, rajoittamattomat kilometrit ja lisäkuljettaja. Tarvittaessa perheelliset olisivat saaneet lapsille samaan hintaan turvaistuimetkin ja kaikki tämä yhteensä 117€. Kuuden päivän aikana ehdimme ajaa tankin lähes tyhjäksi ja täyteen tankkaus maksoi 45€ eli yhteensä autoon kului rahaa 162€. Melkein viikon kuskina oleminen oudoilla teillä ei juuri jättänyt tilaa maisemien ihailuun mutta kartutti ajokokemusta kummasti. Autolla saaren matkustaa päästä päähän noin tunnissa.
    Itse en henkilökohtaisesti pidä suurista turistimassoista ja ohjatuista kierroksista mutta mikäli haluat päästä nauttimaan Lanzaroten nähtävyyksistä vaihtoehtoja ei juuri ole. Nähtävyyksiin saa varata rahaa noin 10€/nähtävyys mutta silmät kannattaa pitää auki sillä lipunmyyntipisteet tarjoavat myös nähtävyyspaketteja hieman halvemmalla. Jos haluaa käydä useamassa paikassa, kannattaa ottaa selvää missä osassa saarta nähtävyydet sijaitsevat ja suunnitella käyvänsä samana päivänä paikoissa, jotka ovat lähellä toisiaan. Kurkkaa myös postaus aiheesta 10+5 vinkkiä Lanzarotelle . Lanzarote on osa Espanjaa, joten paikalliset puhuvat espanjaa, mutta kaikki osaavat myös englantia. Valuutta niin ikään on euro ja hinnat ovat aikalailla normaalitasoa tai jopa hieman matalammat esim. polttoaineen suhteen.
    Lanzaroten luonto on hyvin karua eikä siellä viljellä paljoa. Tuotteita ja ruokia jotka ovat tyypillisiä Lanzarotelle ovat laavakivistä tehdyt korut, kaktuksesta ja aloe verasta tehdyt mm. ihonhoitoon tarkoitetut tuotteet, viini, pienet platano banaanit ja Papas Arrugadas con mojo (“ryppyiset perunat” =kuoripäälliset keitetyt perunat jotka dipataan erilaisiin kastikkeisiin). Maistoimme kaktusmarmeladia joka oli herkullista sekä kaktuslikööriä jonka karvas maku muistutti hieman karpaloa.
    Lanzarotella on rantoja joka lähtöön, mutta sääolosuhteiden vuoksi emme loppujen lopuksi käyneet kovinkaan monella. On pitkiä hiekkarantoja enimmäkseen tunnetuimpien lomakeskusten tuntumassa, isoja ja pieniä kivisiä rantoja, luonnon muodostamia altaita, mustia rantoja, erittäin tuulisia rantoja surffaukseen ja kaikkea näiden väliltä. Myös lähes kaikkien vesiaktiviteettien harrastaminen onnistuu: sukeltaminen, snorklaus, surffaus, kite, voit vuokrata veneen, vesiskootterin, mennä valas- tai delfiinisafarille jne. Atlantin aalloissa on turha odottaa “lämmintä kylpyä” mutta toisaalta ei vesi ollut kuitenkaan niin kylmää kuin olin odottanut ja lämpimimpänä päivänä pulahdimme uimaan.
    Minut Lanzarote yllätti positiivisesti maisemillaan ja monipuolisuudellaan, siellä saisi muutaman viikon kulumaan hyvinkin helposti ja viettämämme 6 päivää tuntuivatkin kuluvan kuin siivillä.

    Rakkaudella Sanna